Pohdiskelin aikoinaan, että kansallinen puheenjohtajuus olisi siisti homma.
Samalla tavoin kuin ajattelin aikoinaan, että psykologin ura olisi mun juttu.
Kiitin omaa kohtaloani, etten päässyt psykologian opintoihin, koska minulla ei olisi kypsyys riittänyt muodostaa omaa tervettä näkökulmaa ihmisyyteen. Tein mediatekniikan insinöörin tutkinnon ja lupasin palaavani psykologian pariin myöhemmin, jos siltä joskus tuntuisi.
Nyt olen onnistuneesti luopunut ajatuksesta, että minun tulisi olla suuri johtaja järjestössämme. Ehei. Tässä ei ole kyse minusta.
Tästä syystä minä en tule alistamaan ketään omaksi resurssikseni, täyttämään omaa visiotani.
”Yhden ihmisen visio & muut ovat resursseja” -malli rullaa kamarissa, koska tykkäämme hurjista visioista ja toivomme jonkun vievän meidät sinne ”nextille levelille”.
Todellisuudessa uuvutamme itsemme ja muut ympärillämme.
Minun tavoite on tuottaa parempaa johtajuutta – siis ihmisistä kiinnostumista ja heidän kohtaamista. Olen tehnyt, harjoitellut ja kokeillut sitä nyt itse.
Seuraava vaihe on tarjota mahdollisuus keskittyä ihmisiin myös muille – koko Suomen Nuorkauppakamarilaisille ja etenkin johtajuuspolulle lähteneille. Enkä tarkoita vain puheenjohtajia, vaan ihan meitä kaikkia, jotka haluamme kehittää johtamistaitojamme ja vaikuttavuuttamme.